Sirpa AhoTätä olet ehkä sinäkin joskus pohtinut?
Moni on kohdallani esittänyt tämän kysymyksen ja samalla verrannut maatiaiskissoihin ja niiden hintoihin. Tähän ei ole ihan lyhyttä vastausta antaa, mutta lähdetäänpä selvittämään…
Aluksi tuosta vertailusta…
Arvostus
Täytyy tässä heti kättelyssä kertoa, että ihmisten asenteet ovat kylläkin muuttumassa parempaan suuntaan, vaikkakin hitaasti, myös maatiaiskissojen suhteen. Nykyisin niitäkin arvostetaan ja hoidetaan, ainakin joiltakin osin, paremmin kuin “ennen vanhaan”, jolloin niiden katsottiin olevan vain osana kalustoa, jyrsiöiden hävittäjinä, jotka saivat pärjätä ihan omillaan ilman loishäätöjä ja rokotuksia. Pitkäikäisiä nämä kissat eivät useastikkaan olleet ja synnyttivät jo valmiiksi tartuntatautisia jälkeläisiä jne. Maatiaiskissojen asemaa ovat osaltaan myös edistäneet uudenaikainen valvonta, koskien määräyksiä ja säädöksiä liittyen eläintenpitoon.
Vastuu
Ei siinä mitään väärää ole, että kissat asustavat talleissa ja navetoissa, kunhan niiden hoidosta ja terveydestä huolehditaan ja mieluusti rajoitetaan myös liiallinen lisääntyminen. Ja hyvähän se vain on, jos kissat pääsevät elämään vaistojensa mukaisesti saalistaen ja ravintokin on siinä tapauksessa niille mitä parasta (hiiret, rotat, linnut ym), kunhan tosiaan muistetaan pitää ne kesyinä, jotta loishäädöt ja rokotukset ym. pystytään suorittamaan. Ja, jos näin tehdään, niin hyvä on. Kustannuksiahan se tuo tallikissankin pito, jos sen hyvinvoinnista oikeasti huolehditaan, jolloin sekään ei ole enään ihan maksuton. Mielestäni ne ovat sen huolenpidon palkakseen työstänsä ansainneet. Sitten on vielä se riski, nykyajalla, ulkona vapaasti liikuvien kissojen kohdalla, että saattavat joutua autoliikenteen tai petojen uhreiksi, jos sitä/niitä kissan kulkureittien varsilla esintyy.
Sitten vielä, eräs ikävä seikka…
Epämääräiset välittäjät
Eli se, että valitettavasti vielä tänäkin päivänä löytyy niitä ihmisiä jotka, joko välittävät epämääräisissä paikoissa syntyneitä pentuja, jopa “rotukissoinakin”. Huomiona tässä se seikka, että rotukissa ei missään nimessä ole rotukissa, jos sillä ei ole papereita. Eli, rotukissa on AINA rekisteröity/kantakirjattu jonkin, kansainvälisesti hyväksytyn, liiton alaisuuteen ja tästä on löydyttävä todistus, sikäli mikäli se ihan oikeasti on rotukissa. Se, että kissa on ihan selvästi jonkin rodun näköinen ja oloinen, ei vielä tee siitä rotukissaa PISTE!
Vastuuton lisäännyttäminen
Sitten löytyy vielä niitä ihmisiä, jotka myyvät leikkaamattoman naaraskissan “vahinko” pentuja halvalla kenelle vain halukkaalle, tyyliin euro per tassu. Tämä on täysin vasuutonta toimintaa, vaikei sitä aina ymmärretä. Tällainen, halvalla kenelle tahansa, saattaa innostaa vastuuttomiakin, hetkellisen mielenjohteen seurauksena toimivia ihmisisiä “jaolle”. Tällaisiet tarinat päättyvät yleensä tosi huonosti kissaa ajatellen. Tällainen ihminen ei osaa antaa arvoa sellaiselle, mikä on ollut ilmaista, tai tosi halpaa. Siinä vaiheessa, kun kyllästytään, tai jokin asia alkaa vaatimaan aikaa ja rahaa, niin se viskataan sivuun ja hylätään tuosta vain. Tosin, tällainen ihminen ei ikinä hankkisikaan “kallista” rotukissa, koska silloin joutuisi harkitsemaan ja arvostamaan asioita, mikä ei ole tälle tyypille luonteenomaista. Ja, onneksi vastuulliset kasvattajat ovat melkoisia “ihmistuntijoita” ja vaikeasti hujattavissa, joten kauppoja tällaisten kanssa ei useinkaan pääse syntymään.
“Söpöyteen” lankeaminen
Totta on, että myös hyväntahtoinenkin ihminen saattaa langeta hankkimaan tällaisen “kyseenalaisista olosuhteista” peräisin olevan pennun uudeksi perheenjäseneksi, söpöjä ja hellyyttäviä kun ovat. Huomioitavaa tällaisten kissojen kohdalla on, että niillä saattaa olla vaikka mitä vikoja ja tauteja (piileviäkin). Eivät ole eläinlääkärin tarkastamia, eivätkä takuulla ole vakuutettuja millään lailla, eikä vastuuhenkilöä niiden taustalta varmaankaan löydy. Sitoavia kirjallisia sopimuksia ei pystytä tekemään kun eivät ole minkään valtakunnan rekistereissä, minkään liiton alaisuudessa jne.
“Tuuripeliä”
Hyvällä “tuurilla” saattaa tällaisestakin kissasta saada ihanan perheenjäsenen, mutta siinä on riskinsä. Hyväsydämminen ihminen tietysti vie tällaisen kissan eläinlääkärille tarkistettavaksi, leikattavaksi sekä sirutettavaksi ja siittä voidaan ottaa jopa joitakin testejäkin ja selvittää onko kissa vapaa tietyistä taudeista ja puutoksista jne. Hyvällä “tuurilla” voi siis selvitä ihan kohtuullisilla kustannuksilla, mutta maksamaan se tulee joka tapauksessa.
Huonommalla “tuurilla” taas, saattaa moni sairaus tai vika jäädä huomaamatta tutkimuksista huolimatta. Seurauksena saattaa olla kalliiksi tulevat hoidot tai pahimmassa tapauksessa kissassa on niin paha vika, että se joudutaan lopettamaan (esim. loisten rei’ittämä sydän yms.). Tällainen on aina hirmu ikävää, eikä sitä soisi kenenkään eläinrakkaan ihmisen kohdalle. Tietysti piileviä vikoja saattaa esintyä myös rotukissojen kohdalla ja niitäkin saatetaan joutua hoitamaan tai jopa lopettamaan, mutta monella on kasvattajan toimesta jo pentuna otettu vakuutus juuri piilevien vikojen varalta. Tällainen vakuutus on voimassa ainakin sen kolme vuotta kirjaamishetkestä. Vaikkei se poistakkaan surua, jos rakkaakisi tullut yksilö joudutaan lopettamaan, niin näkisin sen kuitenkin niin, että rahallinenkin lohtu on sekin parempi kuin, ettei jäisi mitään. Rahallahan voi myöhemmin hankkia vaikkapa uuden pennun, tai jotain aivan muuta.
Takaisin alkuperäseen kysymykseen…
Sisäkissoiksi jalostettu
Suurin osa rotukissoista, varsinkin persialaisten, katsotaan olevan jalostettu ihan sisäkissoiksi, joilla tietysti saattaa olla mahdollisuus päästä ulkoilemaan joko valjaissa, tai tarkoituksenmukaisessa aitauksessa.
Hiekka
Ja sisäkissoista päästäänkin heti ensimmäiseen kustannukseen, eli kissanhiekkaan, koska sisäkissat joutuvat tekemään tarpeensa rajoitetuissa tiloissa (huone/parveke jne.), joita käyttävät myös ihmiset ja muut mahdolliset asukkaat. Voit ajatella, että se kustannushan on kaikkien sisäkissojen kohdalla, ja näinhän se tietysti onkin. Mutta kasvattajalle se tarkoittaa kokonaisuudessaan suurempaa kustannusta kasvattamaansa kissanpentua kohden. Eli, kissanpennuilla on myös emä ja joskus myös isä siellä kotosalla, joita ilman ei syntyisi näitä ihanuuksia. Ja, jos verrataan vaikkapa koiranpentuun, niin kissanpentua on kasvatettava pitempään (tällä hetkellä 14 viikkoa), kun koiranpentua (tällä hetkellä 7 viikkoa) ennen uuteen kotiin siirtymistä. Kuivikkeenakin käytetään toisistaan eriäviä asioita. Kissanhiekan on oltava myös “hyvän laatuista” , koska näitä kissoja kasvatetaan ihan kotiolosuhteissa, joihin ei liikoja pölyjä, eikä hajuja toivoisi. Lisäksi hiekkakuivitus tuo mukanaan lisäkuluja jätehuoltokustannuksissa jos sellaisesta joutuu erikseen maksamaan. Meidänkin kissalassa roska-astia (240 litraa) täyttyy kuudessa viikossa ihan täyteen, koostuen lähes kokonaan kissalaatikoiden siivousjätteistä. Onhan meillä kyllä monta kissaakin…
Ruokinta
Pissasta ja kakasta sitten niiden alkulähteelle, eli ruokintaan. Laaturuokinta, oli se sitten missä muodossa tahaansa, maksaa sekin enemmän kuin huonot vaihtoehdot. Ruokintaan pätee sama kuin edellä hiekkaan, eli ruokittavana on muitakin kuin vain pennut ja kaikille pitää olla laadukasta ruokaa. Pennut alkavat jo melko varhaisessa vaiheessa maistelemaan kiinteää ruokaa, kissaäidin tuottaman maidon lisäksi. Kasvun ja kehityksen kannalta laadukas ja tasapainoinen ravinto, alusta alkaen, luo kissallesi mitä parhaimmat edellytykset terveeseen ja tyytyväiseen elämään.
Jatkojalostus
Tuossa aikaisemmin jo mainitsinkin sen seikan, että kasvattajalla on muitakin kissoja huollettavanaan, kuin vain pennut itsessään. Siinäkin tapauksessa, ettei isäkissaa ole siellä kotona käytettävissä, niin silloin suvunjatkajaa on etsittävä muualta. Tämäkään ei tietysti ole ilmaista, eikä tulekaan olla. Jos kasvattajana onnistuu löytämään, toiselta vastuulliselta kasvattajalta, “ulkopuoliseen” siitokseen käytettävissä ollevan uroskissan, niin se saattaa asustaa pitkienkin matkojen päässä, jolloin asian eteen on, rahallisen kustannuksen lisäksi, panostettava myös ajallisesti. Ilmaiseksi ei kukaan, eikä tulisikaan, “lainata” kissaansa ulkopuoliseen siitokseen, joten maksamista saattaa tulla, sekä parittelumaksuna, että erillisenä maksuna per elossa syntynyt/eloon jäänyt pentu.
Paljon tuli jo tekstiä tähän, tämän aihepiirin aloituspostaukseen, joten pidetään pieni tauko ja jatketaan taas toisella kertaa. Ollaanpa kuitenkin päästy hyvään alkuun…
Ja kuten aina, olisi hienoa kuulla sinun mielipiteesi, ja jos sinulla on kokemuksia, liittyen aihepiiriin?
– Sirpa & Kissat –
