Sirpa AhoEdellisessä osiossa tulikin, kaiken vertailun lisäksi, esille se seikka kuinka päästään pentueen kasvattamisen alkuun, eli ollaan löytämässä tulevalle pentueelle vanhemmat…
Kasvattajaksi ryhtyminen
Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta vuosien kokemus ja tahto oppia uusia asioita avartaa ja ohjaa matkan varrella. Moni tuntemani persialaiskissojen kasvattaja, siinä missä minäkin, on aloittanut kasvatustoimintansa hankittuaan ensin vain sen yhden ainoan kissan, jonka sitten on tahtonut lisääntyvän.
Minun kohdallani se oli eräs pieni persialaisnaaras. En tuolloin vielä ymmärtänyt kasvatuksesta, enkä näyttely asioista juurikaan mitään. Mielestäni kissani oli maailman sievin olento ja kun kerran paperitkin olivat kunnossa, niin sain päähäni selvitellä miten saisin sen näyttelyyn mukaan. Kissani oli tuolloin jo reilusti yli vuoden ikäinen, mutta onneksi sain tämän päähänpiston, sillä siellä näyttelyssä minulle avautui aivan uusi maailma…
Tukiverkosto ja ystävät
Näyttelyissä sain tutustua uusiin fantastisiin kissaihmisiin. Näyttely oli sen yhdistyksen järjestämä, johon olin aikoinani liittynyt ja sain heiltä apua ihan kädestä pitäen, ensikertalainen kun olin. Sain myös tutustua eräseen, jo hyvin pitkään persialaisia kasvattaneeseen henkilöön, ja sen tutustumisen myötä minä sain sitten hankittua partnerin omalle kissalleni, ja siitä se sitten kaikki lähti liikkeelle. Tämä kyseinen henkilö on minua avustanut ja neuvonut jo monet vuodet ja olen erittäin kiitollinen siitä, että hän on ystäväni ja tukihenkilöni näissä kasvatusasioissa. Hyvät ystävät ovat kullan arvoisia!
Nyt takaisin itse asiaan…
Miksi käydä näyttelyissä?
Vaikkakin kissojen käyttäminen näyttelyissä voi kuulostaa/vaikuttaa ihan “hömpötykseltä”, niin takana on tärkeitäkin näkökulmia, mitä kissojen jatkojalostukseen tulee. Kaikkia kissojaan kasvattaja ei tietenkään vie, eikä suosittele vietävän “näytille”, vaan valitsee ne yksilöt joiden katsoo olevan parhaiten soveltuvia. Näyttelyihin osallistuminen ei ole ilmaista sekään, vaan itse asiassa melko arvokasta touhua. Arvokkuuden kyllä ymmärtää, kun ajattelee niitä kuluja joita järjestäjät joutuvat maksamaan, vaikkakin moni järjestäjän piirissä tapahtuva työ perustuu vapaehtoisuuteen jäsenten kesken. Tuomareiden saaminen ja tuominen paikanpäälle, monesti useasta eri maasta, maksaa. Joten siihen nähden se ei kylläkään tunnu kalliilta. Suuri kiitos siis heille, jotka rakkaudesta kissoihin, jaksavat olla vapaehtoisina mukana järjestelemässä näitä hienoja tilaisuuksia!
Miksi sitten käyttää näyttelyissä, kun se kerran maksaa?
Rotustandardin säityttäminen
Sen lisäksi, että näyttelyt ovat kissojen “kauneuskilpailuja”, niin sammalla sieltä saadut tuomareiden arvioinnit perustuvat rotukohtaisiin standardeihin, jotka määrittelevat millaisen kissan parhaimmillaan tulisi olla ja miltä näyttää, jotta se olisi mahdollisimman hyvä rotunsa edustaja. Arvioinnissa otetaan myös huomioon asioita, jotka vaikuttavat kissan ja rodun terveenä pysymiseen. Esimekkinä persialaiselle plussaa on, jos sillä on avoimet ja suhteellisen suuret sieraimet. Sitä, lähes “täydellistä kissaa”, siis tavoitellaan, vaikkei sitä koskaan saavutetaisikaan.
Jokaisella tuomarillahan on kuitenkin se oma näkemys ja “tuntu” asioihin, mutta näiden on kuitenkin pysyttävä tiettyjen kriteerien sisällä. Tuomari arvioi tietyt kohdat pisteyttämällä ja näin ollen eroavuuksia saadaan aikaiseksi eri yksilöiden välillä. Hieno kissa on kuitenkin aina hieno kissa, arvioi sitä sitten kuka tuomari tahaansa, kun on standardit joidenka mukaan edetä. Näin jyvät erottuvat akanoista. Näyttelyissä käyttäminen on täten myös eräänlaista laadun tarkkailua ja varmistamista.
Tavoitteet
Jokainen kasvattaja pystyy näin ollen säilyttämään parhaimmat yksilöt jatkamassa sukua ja tavoittenaan mahdollisimman terveet ja kauniit kissat myös tuleville omistajille. Tosin aina ei käy niin, että parhaat jättävät aina vain niitä parhaita kissoja, koska eri ominaisuudet saattavat perityä kaukaakin sukua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vähemmän standardeiden mkainen kissa olisi vähemmän terve tai kaunis. Kauneus on katsojan silmässä, kuten sanotaan, ja nämä yksilöt saattavat joidenkin mielestä olla jopa hienompia kuin ne standardien mukaiset. Esimerkkinä persialaiset pitkänenäisemmät “doll face” yksilöt, joihin ei voi olla rakastumatta. Huomiona, että juuri nämä “doll face” persialaiset silver ja golden shaded ja chinchilla kissat ovat alkuperäisempiä, kuin nykyisten standardien mukaiset yksilöt. Tällainen pitkänenänenkin kissa voi menestyä ihan hyvin näyttelyissä, jos vain muut asiat ovat kohdillaan. Näyttelyn paras tittelistä se ei varmaan kuitenkaan tule taistelemaan, kun ei ole nykyisten standardien mukainen.
Kasvattaja tekee myös niin sanottuja “testi” paritteluja niidenkin yksilöiden kohdalla, joita ei ole käytetty näyttelyissä. Moni, ei ihan standardien mukainen hieno kissa, jolla on muita tavoittelemisen arvoisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi aivan ihana luonne voi jättää todella hienoja jälkeläisiä vaikkei itse olekkaan se näyttävin yksiö. Esimeriksi kissa, jolla on lievä värivirhe, tai sillä on turhan pitkä häntä tai muuta vastaavaa. Tällaiset seikat eivät tee kissaaa toista hunommaksi, varsinkaan jos kissa on tarkoitettu lemmikiksi. Kasvattaja uitenkin tietää, että jalostukseen käyttämänsä sukulinjat ovat hyvät, eli suvusta löytyy kaikin puolin hyväksyttyjä kissoja.
Vaativa variantti
Tässä kohdin tahtoisin mainita, että näiden kasvattamieni shaded kissojen kohdalla, on vielä aikamoinen työ edessä, jotta saavutettaisiin nykyisten stadardien mukaisia yksilöitä, vaikkakin monet tuomarit tunnustavatki niiden arvon ja tietävät kuinka vaikeaa on saada esille tämän variantin huippuyksilöitä. Nukkekasvoisia kissoja kun ovat aikojen alussa olleet ja nykyisten standarien mukaan persialaisten tulisi olla lyhytnenäisiä jne. Kun aikojen alussa lähdettiin tätä variantti kehittämään, niin yksilöitä oli aika harvassa ja näin ollen sukulinjat kävivät aika kapeiksi ja sen myötä niistä kehittyi vähän niin kuin oma “rotunsa” rodun sisällä. Tilanne on kylläkin korjaanutmassa kun näitä variantteja nykyisin kasvatetaan ympäri maailman ja kansainvälinen yhteistyö kasvattajien välillä on lisääntymässä, joten matkalla parempaan ollaan. Näihin alkuperä juttuihin voidaan mielenkiinnolla palata myöhemmin.
Eli, kaikella tällä “hömpötyksellä” on väliä. Osittain näillä perusteilla kasvattajat pyrkivät kasvattamaan ja välittämään mahdollisimman ihania ja terveitä kissoja uusiin rakastaviin koteihin. Näin viedään jalostusta terveempään ja varmempaan suuntaan.
Lyhyesti tämän variantin historiasta
Persialaisesta shaded/chinchilla kissan alkuperästä tässä lyhyesti vielä sen verran, että niitä esiintyi alunperin vain korkea-arvoisissa piireissä. Persialaisia kissoja esiintyi vain hyvin varakkailla ihmisilä, kallisarvoisa kun olivat. Mielestäni persialaisia kissoja, varsinkin hopea ja kulta varjostettuja voidaan verrastaa auto maailman Rolls-Royce:hin, niin kuin moni muukin on tehnyt, elegantteina ja arvonsa säilytttävinä aristokraatteina. Olkoon sitten muut rodut vaikkapa Jaguareja tai Tesloja.
Arvoa näiden varjostettujen hopea ja kulta kissojen osalta nostattaa myös niiden nykyinen harvinaisuus (ainakin Suomessa). Siihenkin vaikuttaa useampi tekijä, mutta siihen voidaan palata vaikkapa seuraavassa postauksessa.
Hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2024 teille kaikille!
– Sirpa & Kissat –
