Sirpa AhoEdellisessä osiossa kerroin sinulle hieman siitä miten näitä kissoja pyritään jatkojalostamaan ja miksi niitä on hyvä käyttää näyttelyissä jne. Nyt sitten mennään enemmän näihin sääntöjen mukaisiin asioihin.
Rekisteröinti
Aloitetaanpa sitten vaikkapa kissanpentujen rekisteröinnistä. Eli, jokainen eloon jäänyt pentu rekisteröidään ihan poikkeuksetta. Rekisteröinti ei ole ilmaista, vaan jokaisesta pennusta peritään erillinen maksu. Hyvä näin, sillä siten pystytään seuraamaan jalostuksen kulkua julkaistujen tietojen myötä, eli tiedetään ihan tarkasti “mistä kissa on kotoisin”. Rekisteröintiin liittyy tietysti muitakin asioita, ehkei niinkään kovia kustannuksia, mutta velvotteita ainakin. Jotta ylipäätään päästään näitä kissoja rekiseröimään, meidän kasvattajien täytyy kuulua jonkin liiton alaisena toimivaan yhdistykseen, ja rekisteröityä myöskin kasvattajiksi sen liiton alaisuuteen (jos on kasvattamassa enemmän kuin kaksi pentuetta kaikkiaan). Osa näistä maksuista ovat vuotuisia ja osa kertaluontoisia, mutta asioihin tosiaan liitty paljon velvotteita ja asioihin perehtymistä, sekä ajan tasalla pysymistä. Kaikki tällainen vie aina oman aikansa, ja aikakin on rahaa sanotaan.
Testit ja tarkastukset
Tästä päästäänkin siihen, hyvin tärkeään asiaan, eli siihen että rekisteröinnin yhteydessä näkyy nykyisin myös sukulinjojen kohdalla tehdyt testit/tarkastukset liittyen perinnöllisiin sairauksiin/poikkeavuuksiin, jos niitä on tehty. Kaikki testit/tutkimukset eivät ole pakollisia, mutta joidenkin asioiden kohdalla onneksi kyllä, liittyen jatkojalostukseen. Otan tässä esimerkkinä napatyrän( oli sitten naaras tai uros) ja pietturuuden (uroskissalla on puuttuva kives), jotka ovat todettu perinnöllisiksi vioiksi ja koskee kaikkia rotuja. Eli, kissaa jolla on todettu napatyrä, tai jolla on piilokives, ei saa käyttää siitokseen.
Napatyrä
Mitä napatyrätutkimukseen tulee, niin siitä ei yleensä koidu erillisiä kustannuksia mitä eläinlääkäri kustannuksiin tulee, jos asia on otettu esille jo pentutarkastuksessa. Eli, jos kissa on tarkoitettu jatkojalostukseen, niin todistukseksi riittä se, että eläinlääkäri on laittanut allekirjoituksen ja leiman papereihin, sen jälkeen kun on todennut ettei napatyrää ole pentutarkastuksen yhteydessä. Jos asiaa ei ole tutkittu pentutarkastuksen yhteydessä, niin erillinen todistus vaaditaan ja sehän tietää uutta tarkastuskäyntiä sitten myöhemmässä vaiheessa. Todistus on sitten toimitettava rekisteriä ylläpitävälle taholle ennen kissan jalostukssen siitymistä.
Piilokivekset
Mitä piiokiveksiin tulee, niin ei riitä se, että kivekset on todettu laskeutuneiksi pentutarkastuksen yhteydessä, vaan asiasta on toimitettava erillinen todistus sen jälkeen kun uroskissa on saavuttanut tietyn iän (6kk), jolloin voidaan olla tilan pysyvyydestä jokseenki varmoja. Tästä tietysti aiheutuu ylimääräinen eläinlääkärillä käynti ja sen myötä myöskin maksu. Tästä kiveksiin liittyvästä asiasta ei välttämättä koidu kustannuksia kasvattajalle, jos uusi omistaja/kasvattaja tahtoo ottaa kissan hoiviinsa jo ennen kuin se on täyttänyt 6 kuukauden iän. Silloin vastuu liittyen tarkastukseen ja todistuksen toimittamiseen liittoon siirtyy uudelle omistajalle. Joskus, mutta hyvin harvoin kuitenkin, kivekset saattavat vaeltaa paikoiltaan vielä senkin jälkeen, kun ne ovat pienenä olleet ihan kohdillaan (ennen 6 kk ikää), joten tähän liitty pieni riskitekijä tältä osin, mutta kuten tuossa jo mainitsinkin, tällainen on harvinaista.
Näihin siitoskissa asioihin voidaan palata vielä erikseen, eli vaikkapa siihen, miksi siitokseen ostetulla kissalla on korkeampi hinta jne.
Suositeltavat testit
Persialaisten kohdalla vahvasti suositeltaviin testeihin kuuluu PKD (polykystinen munuaissairaus)-testi. Tätä testiä ei tarvitse tehdä, jokaiselle sukupuun uudelle yksilölle, vaan riittää että yksilön taustalta löytyy testattuja yksilöitä siten, että linjat pysyvät tästä taudista vapaana. On mielestäni hyvä kuitenkin testauttaa joitakin sukulinjan “tuoreempiakin” yksilöitä, jotta merkinnät vapauttavista testeistä näkyy heti kättelyssä kun joku haluaa asiaa tarkastella. Näistä testeistä/tarkastuksista tulee nimittäin merkintä kissan sähköiseen rekisteröintiin, sikäli mikäli asiasta on lähetetty todistus rekisteriä ylläpitävään liittoon. Mielestäni tämä on tärkeää tietoa tulevalle kissanomistajalle ja luo tiettyä uskottavuutta kasvattajan toimintaan. Eli, kulujahan tästäkin tietysti on, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitenkään jatkuvasti juoksevia. PKD-testistä voit lukea lisää täältä.
Muut taudin ja sairauden aiheuttajat
Kissat saattavat altistua ja sairastua monenlaisiin sairauksiin/tauteihin ja saattaa myös olla jonkin tutkimattoman taudin tai sairuden oireeton kantajia. Kaikkiin taudin tai vaivan aiheuttajiin ei ole olemassa suojaa antavaa rokotetta, tai parantavaa hoitoa, mutta joitakin tauteja ja tartuntoja voidaan muilla keinoin pyrkiä välttämään, tai ainakin estämään niiden leviäminen toisiin kissoihin. Kissalassa, jossa on paljon kissoja joudutaan olemaan erityisen tarkkana ja huolehdittava jokaisen yksilön hyvinvoinnista, sillä taudin tai sairauden laukaisiana saattaa olla sekä fyysinen tai psyykkinen tekijä. Olen itse joskus otatuttanut testejä liittyen FeLV:iin ja FIV:iin (kissan leukemiavirus ja immuunikatovirus), joskin nämä ovat aika harvinaisia sisäkissoina syntyneiden osalta. Näistä viruksista voit lukea lisää täältä. Joskus joutuu ottamaan muitakin testejä, kun epäilee kissojen sairastavan jotakin. Yhtenä esimerkkinä voin mainita mykoplasman, jonka kissani ovat kerran sairastaneet. Testit tehtiin tuolloin kolmelle kissalle. Mykoplasmaan on nykyisin lääkitys onneksi olemassa, mutta se on pitkäkestoinen ja on syytä lääkitä koko kissalan populaatio kaiken varalta. Halvemmaksi tulee lääkitä kaikki kerralla, kuin että testaisi jokaisen yksilön ensin erikseen. Mykoplasmasta voit lukea lisää täältä.
Tilanteen tasalla pysyminen
Säädöksiä koskien kissanpitoa on paljon ja kukin omistaja/kasvattaja toimii parhaan kykynsä, osaamisensa ja omantuntonsa mukaisesti näissä asioissa. Kaikkien kissalan kissojen rokotukset on pyrittävä pitämään ajan tasalla ym, varsinkin jos osa kissalan kissoista kulkee näyttelyissä. Joten kustannuksia syntyy vuosittain tästäkin, jotta saadaan minimoitua tietyt riskit.
Rokotukset ja tarkastukset
Siinä tulikin jo paljon, vähän aiheen ulkopuoleltakin olevaa asiaa, mutta tästä onkin sitten hyvä jatkaa terveystarkastuksiin ja rokotuksiin ym. Eli, kaikkien pentujen pitää läpikäydä tietyt rokotusohjelmat ja tarkastukset, jotta kaikki etenee sääntöjen mukaisesti. Näistä asioista olen kirjoittanut jo jonkin verran tuolla kissapuoti sivulla, mutta kerronpa niistä sinulle vielä tässäkin yhteydessä.
Mitä ja milloin?
Ensimmäinen eläinlääkärillä käynti kissanpentujen kohdalla tulee eteen n. 8-9 viikon ikäisenä. Näiden minun kasvattieni kohdalla tällä ensimmäisellä käynnillä eläinlääkäri tutkii, kuuntelee ja tarkistaa jokaisen pennun hyvin tarkasti, kuten asiaan kuuluu, jotta tiedetään että on ok aloittaa rokotusohjelma. Pennut ovat vielä tässä vaiheessa sen verran pieniä, että riittää kun saavat tällä kertaa vain kolmoisrokotteen kissaruttoa ja kissanuhaa vastaan. Rabies rokotus ja muut asiat saavat odottaa seuraavaan käyntiin n. 4 viikon päästä tästä.
Pentujen toisella eläinlääkäri käynnillä suoritetaan kolmoisrokotteen vahvistusrokotus ja rabiesrokotus. Rabiesrokotus ei ole välttämätön, varsinkaan, jos kissa tulee pysymään Suomen rajojen sisäpuolella, mutta olen sen nykyään antanut laittaa kaikille pennuille. Tämän lisäksi tehdään vielä tarkempi pentutarkastus (liiton mukainen, yksityiskohtainen ja hyvin havainnollinen), jotta kasvattajana voin vakuuttaa pennut piilevien vikojen varalta. Tämä tarkastus on vakuutuksen myöntämisen kannalta tehtävä viimeistän ennenkuin pennut täyttävät 16 viikon iän. Turvasirutuskin tehdään tässä vaiheesa, eli paljon on kissanpentujen kohdattava tällä käynnillä. Juuri tämän, edellä mainitun asian takia on ensisijaisen tärkeää, että kasvattajana onnistuu löytämään luotettavan, välittävän ja asintuntemusta omaavan toimipaikan näiden eläinlääkinnällisten asioiden hoitamiseksi.
Tarkat tarkastukset
Tästä päästäänkin siihen asiaan, kun on kysytty, miksi pentu pitää vielä läpikäydä uusi tarkistus ennen luovutusta, jos pentutarkastus on kerran jo tehty tuon viimeisimmän eläinlääkärillä käynnin yhteydessä.
No vastaus on, että sääntöjen mukaan tällainen eläinlääkärin tarkastus ei saa olla 7 päivää vanhempi luovutushetkellä, ja harva pentu ennättää nykyisin vaihtamaan omistajaa tämän ajan puitteissa. Hieman ristiriitainen tillanne, mynnettäköön… ja kustannus kohdistuu arvatenkin kasvattajaan. Ymmärrän kyllä, että on tärkeää kaikkien osapuolten kannalta, että kissa pystytään todistamaan terveeksi lähtiessään uudelle omistajalleen, jotta vältytään mahdollisilta riitaisuuksista, mutta jotenkin se saatta kuitenkin tuntua turhalta siinä vaiheessa, kun pentutarkastuksesta on kulunut esimerkiksi vain 10 päivää ja pentua ollaan hakemassa uuteen kotiin ja todistus sen terveydestä ei enää ole voimassa ja joudutaan tekemään uusi tarkastus. Näin se kuitenkin menee, ja mitä vastuuasioihin tulee, niin hyvä näin. Ja onhan se sen puoleen hyvä asia ainakin vakuutuksien kannalta, jos uusi omistaja on ottamassa varsinaisen vakuutuksen kissallen, ja voi näin ollen vakuuttaa uuden perheenjäsenensä tämän tuoreimman todistuksen pohjalta.
Huomiona tähän, että eläinlääkärin tarkastus, liityen luovutukseen, on tehtävä aina kun kissa lähtee kasvattajalta, oli se sitten minkä ikäinen tahansa. Näin vastuuasiat säilyvät sääntöjen mukaisesti selkeinä.
Lähdöt ulkomaille
Vielä näihin kustannuksiin liittyen eläinlääkäriin… Jossain vaiheesa kirjoututin myös passit jokaiselle pennulle, siltä varalta, että saattavat lähteä Suomen ulkopuolelle, ainakin jossain vaiheessa. Nykyisin en passia kirjoituta, jollen ole varma siitä että pentu on lähdössä uuteen kotiin ulkomaille. Eli, passi kyllä järjestyy kasvattajan puolesta, jos asiasta niin sovitaan tulevan omistajan kanssa. Seurakissaksi Suomen kamaralle päätyvän pennun kohdalla passi ei ole mitenkään välttämätön, vaan tärkeintä on kaikki muut tarkastukset ja rokotukset, jotka on tehty, löytyy muista kissaa seuraavista dokumenteista.
Loishäädöt
Huomaan, että tästäkin postaukseta on tullut melkoisen pitkä kertoma, joten otaan vielä vain yhden asian mukaan tähän lopuksi, kun se kuitenkin liittyy näihin lääkinnällisiin kuluihin. Eli, asia liittyy loishäätöön. Asiasta kuulee nykyisin monenlaisia ohjeita ja mielipiteitä, ja muistettava on, että kyseessä ovat tässä tapauksessa sisäkissat. Tottahan se on, että sisäkissoilla loisia harvemmin havaitaan, kun eivät varsinaisesti saalista hiiriä ym., mutta tartunna lähteitä voi olla muitakin. Joissakin talouksissa saattaa olla muitakin eläimiä, kuten esimerkiksi koira tai ulkona liikkuva maatiaiskissa, jotka saattavat ulkoilessaan tuoda loisia mukanaan sisätioihin jne. Ja on vielä sekin mahdollisuus, kuten omien kissojeni kohdalla, että pääsevät kesäisin ulkoilemaan aidatulle terassille, jolloinka saattavat saada sisäänsä mm. kärpästen munia ym. toukkia. Ja, näin ollen on hyvä välillä antaa näille sisäkissoillekin loishäätö aina silloin tällöin, vaikkapa kerran vuodessa, vaikkei olekkaan loisia silmämääräisesti onnistunut havaitsemaankaan. Ja jos päättää loishäädön suorittaa, niin se olisi hyvä tehdä kaikille kissalan kissoille yhtäaikaisesti. Tietysti voi olla hyvä tehdä jokunen testikin joskus, varsinkin jos herää epäilys siitä, että jollakulla yksilöllä saattaa olla loisia ja haluaa tietää tarkemmin mistä loisesta mahdollisesti on kyse. Ainahan asia ei selviä edes testaamalla, vaikka loisia olisikin, mutta tällaistakin joiltan tahoilta suositeltu. Tässäkin asiassa jokainen toimikoon parhaaksi katsomallaan tavalla.
Tällaista tällä kertaa… ja jatkoa vielä tulossa…
– Sirpa & Kissat –
,
